Mitä kauppakorkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta tulisi ajatella?

Yhteisvalintaan kuuluvat kauppakorkeakoulut ovat muuttamassa valintakriteerejään niin, että pelkillä ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla voi päästä suoraan sisään. Vastaavasti poistuu kiintiö, jossa sisäänpääsyn ratkaisivat yhdessä ylioppilaskirjoitukset ja pääsykoe.

Uudessa järjestelmässä siis suositaan hyviä ylioppilaskirjoitusten arvosanoja. Kiitettävät arvosanat ovatkin hyvä ennuste opintomenestykselle korkeakoulussa, JOS opiskelija lopulta viihtyy valitsemassaan opinahjossa. Mutta kun opiskelijat valitaan suoraan ylioppilastutkinnon arvosanoilla, saattaa monelle nuorelle syntyä houkutus ottaa vastaan opiskelupaikka kauppakorkeassa myös tilanteessa, jossa kauppatiede ei alun alkaen ollutkaan aivan oma juttu.

Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Kun itse kirjoitin ylioppilaaksi, pyrin saman tien kauppakorkeakouluun. En päässyt sisään, mutta koska olin kirjoittanut laudaturin matematiikasta, pääsin sillä suoraan Helsingin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa. Otin opiskelupaikan vastaan ehkä enemmän kasvojen säästämiseksi kuin palosta matematiikkaa kohtaan. Kun kauppakorkeakoulujen seuraavan vuoden pääsykokeen kirjat sitten julkaistiin joulukuussa, jätin matematiikan ja aloin lukea pääsykokeisiin uudestaan. (Jälkeenpäin on välillä hävettänyt, että vein joltain toiselta turhaan opiskelupaikan.) Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko kauppakorkeakoulujen uudessa yhteisvalinnassa samaa esimerkiksi niiden osalta, jotka olisivatkin tosiasiassa halunneet lääkikseen tai oikikseen.

Pääsykoe

Olin aikoinani pääsykokeen innokas kannattaja. En siksi, että pääsykoe oikeasti mittaisi henkilön kykyä opiskella kauppatiedettä, vaan sen takia, että pääsykoe antoi ”toisen mahdollisuuden” niille, joilla esimerkiksi murrosikä pilasi ylioppilaskirjoitukset. Itselleni oli lähellä käydä näin. Keskiarvoni laski 2,5 numeroa 9,4stä 6,9ään murrosiän iskiessä päälle. Itselleni onneksi hormonimyrsky oli ehtinyt laantua ylioppilaskirjoituksiin mennessä ja onnistuin säilyttämään jatkomahdollisuuteni. (Tuohon aikaan kaikki kauppakorkeakoulujen opiskelijat valittiin yhteispisteiden – ei pääsykokeen – perusteella.)

Kokemukseni olikin vahvasti muistissa, kun pari vuotta myöhemmin istuin opiskelijajäsenenä Helsingin kauppakorkeakoulun (nykyisin Aalto) valintatoimikunnassa. Tein siellä aloitteen, jonka mukaan tietty osa valintakokeissa parhaiten menestyneitä pitäisi ottaa opiskelemaan suoraan ylioppilasarvosanoista piittaamatta. Ehdotukseni hyväksyttiin ja se on ollut nyt käytössä yli 30 vuotta.

Nyttemmin kun tieto on lisääntynyt, olen tullut siihen tulokseen, että edes tuo pelkkien pääsykoepisteiden kiintiö ei takaa riittävän reilua opiskelijavalintaa. Turun yliopistossa on nimittäin tutkittu pääsykoemenestyksen yhteyttä opiskelumenestykseen. Professori Matti Virén kertoo tutkimuksesta Yhteiskuntapolitiikka –lehdessä: ”Korrelaatio pääsykoepistemäärän ja gradu-arvosanan välillä oli peräti negatiivinen, vaikkakaan ei tilastollisesti merkitsevä (−0,04). Pääsykoepistemäärän ja opinnoissa edistymisen (opintopistemäärä) ja toisaalta pääsykoepistemäärän ja opintomenestyksen (arvosanat) välinen korrelaatio oli toki positiivinen, mutta ei tilastollisesti merkitsevä.” Eli pääsykoe ei ennusta edes opiskelumenestystä, saati sitten henkilön varsinaista kykyä toimia liike-elämässä.

Nykyisin olenkin sitä mieltä, että perustuipa valinta ylioppilastodistukseen tai pääsykokeeseen, niin kummassakin tapauksessa sattumalla on aivan liian suuri merkitys nuoren ihmisen tulevaisuuden määräämiseen. Kuten edellä minullekin oli käydä, jo pelkästään murrosiän ajankohta saattaa ratkaista pitkälle sen pääseekö nuori ylipäätään lukioon ja millaisilla arvosanoilla sieltä kirjoitetaan ylioppilaaksi. Pääsykoe taas ei mittaan juuri mitään.

Miten yksityinen kauppakorkeakoulu HELBUS toimii?

Mainituista syistä olemme HELBUSin opiskelijavalinnassa päätyneet monessa länsimaassa käytössä olevaan malliin, jossa sisäänpääsy on suhteellisen helppoa ja näytöt täytyy sitten antaa itse opiskeluvaiheessa. Hakijalla on hyvät mahdollisuudet tulla valituksi HELBUSiin, jos hän onnistuu hakemuksessaan vakuuttamaan meidät opiskelumotivaatiostaan. Varsinaiset opintosuoritukset eivät ole sen vaikeampia kuin valtiollisissa kauppakorkeakouluissakaan, mutta niiden suoritusta valvotaan paljon tarkemmin. Opiskelijan suoritukset arvostelee ensin kurssin varsinainen opettaja. Sen jälkeen arvostelu tarkastetaan HELBUSin sisäisen tarkastajan henkilön toimesta. Lopulta suoritukset tulee vielä puolen vuoden välein tarkastamaan ulkopuolinen, HELBUSin opinnot akreditoineen Pearsonin edustaja.

Edes HELBUSin opintojen maksullisuus ei aiheuta ongelmaa isossa kokonaiskuvassa, sillä opiskelija valmistuu (kesälukukausien ja pois jäävien välivuosien ansiosta) niin paljon nopeammin, että lukukausimaksut voi tienata jo siihen mennessä, kun opiskelija valmistuisi vaihtoehtoista reittiä. Käyttämämme järjestelmän paras puoli on siinä, että se sallii nuoren pitää tulevaisuutensa omissa käsissään kaikissa tilanteissa.

Kari Jääskeläinen

Toimitusjohtaja

HELBUS Helsinki School of Business