Kehityksen vauhti kasvaa ehkä jopa satakertaiseksi

Tilasin lomalukemiseksi Salim Ismailin kirjan Exponential Organizations. Kirjassaan Ismail toteaa, että jos tähänastinen kehitys on ollut mielestäsi nopeaa, et ole nähnyt vielä mitään. Hän käyttää esimerkkinä ihmisen genomin kartoitusprojektin etenemisvauhtia. Projekti alkoi vuonna 1990 ja ensimmäisen prosentin kartoittamiseen meni seitsemän vuotta. Tässä vaiheessa projektin kriitikot kehottivat kartoittajia luovuttamaan argumentoiden, että projekti olisi valmis 693 vuoden päästä. Kriitikot eivät kuitenkaan olleet huomioineet, että kartoitusvauhti kiihtyi koko ajan. Seitsemäntenä vuonna geenejä oli kartoitettu paljon enemmän kuin ensimmäisenä vuonna. Kartoitusnopeus kasvoikin itse asiassa eksponentiaalisesti ja seuraavien neljän vuoden aikana ei suinkaan kartoitettu seuraavaa prosenttia geeneistä, vaan kaikki loput 99 prosenttia geeneistä.

Ismail argumentoi kirjassaan, että samanlainen kehityksen nopeutuminen tulee tapahtumaan erityisesti kaikilla niillä tieteen ja tekniikan aloilla, jotka hyötyvät tiedon muuttumisesta digitaaliseen muotoon. Tällaisia aloja ovat mm. keinoäly, robotiikka, bioteknologia, bioinformatiikka, lääketiede, neurotieteet, datatieteet, 3D-tulostus, nanoteknologia sekä jotkin energiateknologian alueet.

Esimakua muutoksesta ovat Uberin ja Airbnb kasvu muutamassa vuodessa kymmenien miljardien arvoisiksi yrityksiksi. Ismail ennustaa kehityksen nopeutumisella olevan huima merkitys kaikkiin liiketoiminta-alueisiin. Vallassa olevan teknologian mullistaminen (technology disrubtion) käy yhä halvemmaksi. Kun aikaisemmin digialan yrittäjä joutui investoimaan ohjelmistoihin ja palvelimiin, voi hän nyt vuokrata rajattomasti skaalautuvan kapasiteetin Amazon Web Serviceltä nimelliseen hintaan. Pahin kilpailija ei enää olekaan monikansallinen jätti valtameren takana vaan kahden nörtin tiimi Silicon Valleyn tai Mumbain autotallissa.

Nopealla kehityksellä voi olla yllättäviä vaikutuksia mm. eri maiden väliseen kilpailuun maailmantaloudessa. Ismail esittää skenaarion, jonka mukaan Kiinan yhä pääosin kokoonpanoon ja valmistukseen perustuva talous voi jo vuosikymmenen päästä olla vakavasti 3D tulostusteknologina uhkaama. Toisaalta Ismail nostaa esiin jopa mahdollisuuden kaikkien suuryritysten kuolemisesta sukupuuttoon samaan tapaan kuin meteoriitti tappoi aikanaan dinosaurukset.

Kaikki nämä uhkakuvat ovat samalla mahdollisuuksia jollekin toiselle. Ismail esittää kirjassaan mallin ExO:n (eksponentiaalisesti kasvavan yrityksen) perustamiselle. Malliin kuuluu monia komponentteja ja niistä ehkä keskeisin on MTP. Tämä Massive Transformative Purpose (Massiivisen muutoksen tarve) on eräänlainen ylevöitetty versio yrityksen missiosta. Se voi kertoa esimerkiksi siitä, miten yritys aikoo parantaa miljardin ihmisen elämää. Se olisi hyvä olla muotoiltuna vieläpä niin, että se saa yrityksen asiakkaat liittymään lähes kultinomaisesti faneiksi samaan tapaan kuin Applelle on käynyt.

Ismailin kirjan luettuani mieleeni palasi keskustelu, jonka kävin vuonna 1998 Internetin markkinoista. Eräs ystäväni totesi silloin, että eivätkö ne ole jo jaettu. Nyt voisin todeta, että eivät olleet silloin, eivätkä ole vielä nytkään. Olemme monella informaation digitalisoitumisesta hyötyvällä alalla ehkä nyt vasta siinä vaiheessa kun genomista on kartoitettu ensimmäinen prosentti. Seuraavien kymmenen vuoden muutosvauhti saattaa siten olla satakertainen viimeksi kuluneen vuosikymmenen muutosvauhtiin verrattuna.