Miksi työnhaku puhelimella on niin vaikeaa ja mitä asialle kannattaa tehdä?

Moni työnhakija on jo tietoinen tilastosta, jonka mukaan jopa kolme neljästä avoimesta työpaikasta ei tule lainkaan julkiseen hakuun. Eli näistä työpaikoista kuulevat vain ne, joilla sattuu olemaan suhteita kyseiseen organisaatioon tai jotka ovat oma-aloitteisesti yhteydessä kyseiseen organisaatioon.

Moni siis tietää, että työnantajille kannattaisi soitella aktiivisesti, mutta silti hyvin harva pystyy tekemään niin.

Kokeilin oma-aloitteisen soittamisen tehoa muutama vuosi takaperin ja sain sovittua eräälle läheiselleni kuusi haastattelua soittamalla noin neljäänkymmeneen firmaan, joihin minulla ei ollut mitään kontaktia aikaisemmin.

Soitin läheiseni puolesta koska soittaminen oli hänelle vaikeaa. Tiedän monia muitakin, joille oman itsensä markkinoiminen on ylitsepääsemätön asia. Ja toki muistan ensimmäisen oman myyntipuhelunikin 26 vuoden takaa. Tuijotin tuolloin puhelinta kolme tuntia, ennen kuin uskalsin nostaa luurin ja soittaa.

Miksi tuntemattomalle soittaminen on niin pelottavaa, että tekee mieli antaa jopa oman taloutensa mennä kuralle kuin soittaa kylmä puhelu?

Löysin kysymykseen yhden vastauksen Rob Mooren kirjasta Start Now – Get Perfect Later. Kirjassa Rob Moore kertoo mm. omasta nuoruudestaan taiteilijana.

”Suurin syy siihen, että epäonnistuin taiteilijana, oli pelkoni asettaa töitäni julkisesti nähtäville. On aika vaikeaa saada taulua kaupaksi, jos kukaan ei näe sitä. Jatkoin siitä huolimatta yhä uusien taulujen maalaamista siinä toivossa, että joku koputtaisi ovelleni ja ostaisi kaikki tauluni. Nyttemmin tiedän, että uusien taulujen maalaaminen oli itseasiassa vain tekosyy lykätä tärkeämpiä asioita kuten taulujen esittelyä gallerioille ja taidekauppiaille.

Mikä sai minut aikoinaan toimimaan näin? Kyseessä oli oman egoni suojelu. Taulujen esittely oli minulle tuskallista. Jos joku vain katsoikin taulujani, minusta tuntui siltä, että hän jo kritisoi alastonta sieluani. En pystynyt edes olemaan samassa huoneessa, kun joku katsoi taulujani, koska he eivät varmaankaan pitäneet niistä. Elleivät he suorastaan purskahtaneet kiitoksiin, oletin, että he vihasivat taulujani. En pystynyt erottamaan omaa identiteettiäni ja taulujeni saamaa vastaanottoa toisistaan.”

Rob Moore kehottaa lukijaa erottamaan oman minäkuvansa ja töidensä tulokset. Menestys tai menestymättömyys töissä tai työnhaussa ei määrittele sinua. Tärkeiden asioiden lykkääminen ei ole vika henkilön persoonallisuudessa vaan se on itseasiassa kivikaudelta peräisin oleva selviytymisstrategiamme. Tuolloin saattoi olla viisasta lykätä omien ideoidensa ja näkemystensä esiintuomista, jotta ei joutunut heitetyksi ulos heimon suojeluksesta.

Mooren mukaan asioiden lykkäämisen syyt voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1. Epäonnistumisen pelko
2. Auktoriteettien vastustaminen
3. Menestymisen ja sen tuomien odotusten pelko

Tärkeää on, että emme syyllistä itseämme asioiden lykkäämisestä vaan ymmärrämme, että jokainen sortuu siihen joskus. Kun ymmärrämme, mistä asioiden lykkääminen johtuu, voimme paremmin arvioida, auttaako se meitä vai haittaako se meitä juuri käsillä olevassa tilanteessa.

Luin pari vuotta sitten henkilöstä, joka oli lähettänyt 700 työpaikkahakemusta. Lähestymistavan ongelma on sama kuin tuossa yhä uusien taulujen maalaamisessa. Jossain vaiheessa olisi ollut hyvä huomata, että hakemuksia tulee kirjoitettua ehkä enemmän siksi, että ei tarvitsisi tarttua puhelimeen kuin siksi, että oikeasti uskoo niiden tuottavan tulosta.

Lohdullista tässä tilanteessa on se, että aktiivinen soittelu mahdollisiin työnantajaorganisaatioihin on kaikille yhtä vaikeaa. Tämä tarkoittaa sitä, että se, joka näin uskaltaa tehdä, saattaa usein olla ainoa hakija juuri vapautuneeseen paikkaan. Strategian ja taktiikan erosta on sanottu, että taktiikka on kykyä voittaa taistelut. Strategia taas on kykyä valita oikeat taistelut. Olemalla aktiivisesti yhteydessä potentiaalisiin työnantajiin, osumme usein tilanteisiin, joissa ei ehkä ole lainkaan muita hakijoita.

Ja kaikkien soittojen ei tarvitse olla edes aivan kylmiä. Erään toisen tutkimuksen mukaan ihmiset työllistyivät parhaiten ”tuttujen” kautta. Ei siis hyvien ystävien vaan ns. vähemmän läheisten tuttujen. Hyvä idea voisikin olla käydä läpi kaikki omat Facebook ja LinkedIn kontaktit ja kysyä nimenomaan näiltä vähemmän läheisiltä tutuilta, onko heidän organisaatioissaan sisäisessä haussa mahdollisia työpaikkoja.

Vielä vinkki tuttujen kontaktoimiseen: Myyntityö on sitä tehokkaampaa mitä läheisemmässä kontaktissa vastapuolen kanssa olet. Jos pitää valita tapaamisen ja puhelun välillä, valitse tapaaminen. Jos pitää valita puhelun ja sähköpostin välillä, valitse puhelu.

Ole myös armollinen itsellesi. Anna itsellesi lupa pitää hommaa epämiellyttävänä. On ihan ok, että asiaa tekee mieli lykätä. Ja muista, että kontaktoinnin vastaanotto ei määrittele sinua ihmisenä. Eikä edes se, jos jätät kontaktoinnin kokonaan tekemättä. Kokeile asiaa kuitenkin. Työhakuunkin pätee hieno amerikkalainen sanonta: ”Success is just on the other side of feeling unconfortable!”

Kari Jääskeläinen

Toimitusjohtaja, HELBUS