Mitä jos havahdun lukioarvosanojen tärkeyteen liian myöhään?

Yle julkaisi mielenkiintoisen uutisen valtionyliopistojen pääsykoeuudistuksen vaikutuksista. Uutisen mukaan uudistuksen seurauksena perheissä aletaankin nyt valmentautua ylioppilaskirjoituksiin jo peruskoulun yläastella. Ensin tavoitteena on päästä ”hyvään” lukioon, jotta saisi sitten mahdollisimman hyvät arvosanat yo-kirjoituksissa.

Muutoksesta hyötyvät ne perheet, jossa herätään yo-kirjoituksiin valmentautumiseen riittävän ajoissa, eli siis noin viisi vuotta ennen kirjoituksia.

Entäpä ne nuoret, joiden perheissä ei herätä näin ajoissa? Tai ne nuoret, joihin murrosikä iskee hiukan rajummin? Omat arvosanani putosivat murrosiässä 9,4 keskiarvosta 6,9 keskiarvoon, eli siis 2,5 numeroa! Onnekseni ehdin hiukan toipua ennen ylioppilaskirjoituksia ja sain sitten jatkaa opintoja kauppakorkeakoulussa.

Kokemuksen jälkeen olen sitä mieltä, että jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden saada lipsahduksensa anteeksi. Koulunkäynti seitsemänvuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi on itseasiassa monelle ihmiselle elämän pisin yhtäjaksoinen projekti. Onkin aika kohtuuton oletus, että tuo 12 vuotta sujuisi ilman kuoppia tai motivaation väliaikaista kadottamista.

Lisäksi on paljon ihmisiä, joita opiskelu alkaa ylipäätään kiinnostaa vasta lukion jälkeen. Kun valtionyliopistojen opiskelijavalinnassa painotetaan nyt yo-todistusta yhä enemmän, vaikeuttaa tämä monen nuoren tietä yliopistoon.

Ennen tämä ei haitannut, kun Suomessa oli yleistä, että yliopistoon piti pyrkiä monta kertaa ennen kuin tärppäsi. Nyttemmin tämän strategian toimivuudesta ei ole enää varmuutta. Valtiovalta on ottanut tavoitteekseen nopeuttaa opintojen alkamista heti lukion jälkeen. Tämä auttaa yo-kirjoituksissa hyvin menestyviä. Toisaalta niiden, jotka eivät tule valituksi ensimmäisellä kerralla, on entistä vaikeampi päästä opiskelemaan myöhemminkään.

Lisäksi tällä ratkaisulla sivuutetaan valtava määrä tällä hetkellä ilman opiskelupaikkaa olevia aikaisempien vuosien ylioppilaita. Esimerkiksi viime keväänä korkeakouluihin haki 150.000 nuorta, joista alle 50.000 tuli valituksi. Eli 100.000 nuorta uhkaa juuttua unohdettuun sukupolveen.

Monessa maassa yliopistoissa on toisenlainen valintakäytäntö. Niissä lähes kaikki hakijat saavat aloittaa ja ne, jotka ovat opintoihin oikeasti motivoituneita, saavat jatkaa loppuun asti.

Myös meillä HELBUSissa on tällainen opiskelijavalintajärjestelmä. Valitsemme opiskelijat suurelta osin hakemuksen ja haastattelun perusteella. Jos hakija vakuuttaa meidät opiskelumotivaatiostaan, arvosanoilla ei ole suurta vaikutusta valintapäätökseen.

Sisäänpääsy on HELBUSissa siis joustavampaa. Opinnoissa eteneminen taas vaatii niissä menestymistä. Jotta opiskelija voi jatkaa opintojaan toiselle vuosikurssille, täytyy hänellä olla hyväksytysti suoritettuna 75% ensimmäisen vuoden kursseista. Jos näin ei ole, opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa puuttuvia kursseja uudestaan ja jatkaa toisen vuoden opintojaan vuoden kuluttua.

Opintonsa HELBUSissa aloittaneista opiskelijoista noin 75% pääsee jatkamaan toiselle vuodelle. Niistä, jotka jatkavat toiselle vuodelle, käytännössä 100 % saa opiskeltua kandidaatin tutkintonsa valmiiksi.

Meillä HELBUSissa onkin myös hienoja esimerkkejä nuorista, joiden arvosanat eivät vielä lukiossa tai ylioppilaskirjoituksissa olleet kovin hyviä, mutta jotka myöhemmin innostuivat yliopisto-opinnoista. He ovat saaneet hyviä arvosanoja opinnoissaan HELBUSissa sekä jatko-opinnoissaan muissa yliopistoissa.  HELBUSista valmistuneet myös työllistyvät hyvin, tyypillisesti suuriin suomalaisiin rahoitus- ja vakuutusalan yrityksiin sekä lukuisiin pienyrityksiin.

Kari Jääskeläinen

Kommentit

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *