Mitä urheilu on opettanut minulle liike-elämästä?

Aloin noin viisi vuotta sitten harrastaa kestävyysjuoksua hieman aktiivisemmin. Juoksin aluksi pari maratonia vuodessa. Sitten kokeilin muutamaa ultrakilpailua. Osallistuin ensin Masokistin unelma -nimiseen 100 kilometrin juoksukilpailuun ja puoli vuotta myöhemmin 24 tunnin juoksukilpailuun. Marraskuussa 2011 päätin osallistua kummalliseen Tervasaaren hölkkämaratoniin, joka järjestetään 15 kertaa vuodessa Helsingissä Merihaan ja Katajanokan välillä. Siellä tutustuin 20 hengen porukkaan, jotka juoksevat maratoneja lähes joka viikonloppu. Jäin heti koukkuun ja juoksin 60 täyttä maratonia vuoden 2012 aikana.

Näinä muutamana vuonna en katso niinkään kehittyneeni juoksijana vaan pikemminkin ajattelijana. Asiat, joita aiemmin olisin pitänyt täysin mahdottomina, osoittautuivat helpoiksi ja hauskoiksikin.

Juoksu on opettanut minulle kaksi erityisesti yrittäjyyteen liittyvää asiaa: 1) Aina ei tarvitse lopettaa heti kun alkaa väsyttää tai sattua ja 2) ihmisen mieleen mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan.

Aikaisemmin uskoin vilpittömästi, että jos minua alkaa väsyttää tai jalkoihini alkaa koskea, se on merkki tai jopa suoranainen käsky lopettaa heti. Sadan kilometrin ja 24 tunnin juoksukilpailuissa opin, että ihminen pystyy jatkamaan vielä todella kauan sen jälkeen kun hän ensimmäisen kerran tunsi väsymystä tai kipua.  Opin siis käytännössä mitä Joseph McClendon tarkoittaa sanoessaan: ”Success is on the other side of feeling unconfortable.”

Toinen, ehkä vieläkin tärkeämpi oppi on yksinkertainen tekniikka, jolla kuka tahansa voi torjua ihmismieleen jatkuvasti iskevän halun luovuttaa. Joidenkin tutkimusten mukaan, ihminen saa päivässä noin 65.000 ajatusta. Lähtökohtaisesti pidämme niitä kaikkia hyvinä ja tosina. Vasta kun joku sen meille kertoo, alamme ymmärtää, että suurin osa mieleemme tulevista ajatuksista on meille haitallisia. Esimerkiksi juostessa (tai yrittäessä, myydessä ja monessa muussa työhän liittyvässä tilanteessa) mieleen tulee lukemattomia syitä lopettaa tämä epämukavalta tuntuva homma. Itse asiassa olemme mestareita argumentoimaan itsemme lopettamaan kaikki sellainen, mikä olisi meille hyväksi.

Tähän olen juostessani oppinut tehokkaan vastalääkkeen. Olen tajunnut, että pystyn ajattelemaan vain yhtä ajatusta kerrallaan. Tästä seuraa se, että aina kun mieleen tulee jokin pelottava tai lannistava ajatus, kannattaa se syrjäyttää millä tahansa muulla ajatuksella. Uuden ajatuksen laadulla ei ole mitään merkitystä. Voin ajatella ruokaa, kesälomasuunnitelmia, ystäviä tai vaikka edellisenä päivänä katsomaani televisio-ohjelmaa. Tärkeää on vain se, että saa mieleensä jonkun muun, lannistavaa ajatusta korvaavan uuden ajatuksen. Sama tekniikka toimii muuten erinomaisesti myös aamuyön tunteina, jolloin työstressi yrittää nostaa päätänsä. Heti kun tunnistan lannistavan ajatuksen, mietin mitä tahansa muuta.

Parasta tässä on, että käyttäytymismallista tulee rutiini yllättävän nopeasti. Olen huomannut parantavani ajatusteni laatua jo usein tiedostamattomastikin. Suosittelen vilpittömästi kokeilemaan.

Kari Jääskeläinen

Toimitusjohtaja, HELBUS Helsinki School of Business